Päivitellään tänne taas uutisia miten täällä Tukholmassa sujuu. Muuten on kaikki hyvin sujunut paitsi että rakas ihana Sugarini tuli melko kipeäksi noin kuukausi sitten.

Huomasin yksi ilta viime kuussa ettei Sugar ollut kävellyt toiseen kerrokseen ollenkaan, ajattelin sen olevan siksi että olin edellisenä päivänä siivonnut ja vaihtanut sanomalehdet, on ennenkin tehnyt niin ettei ole liikkunut sinä yönä paljoa kun on ollut paperin vaihto. Mutta pari päivää katselin eikä edelleenkään ollut kävellyt rappusissa! Aloin tarkkailemaan häntä ja huomasin että hän käveli oudosti raajat mahan alla ja lynkaten yhtä tassua...mutta kun otin hänet ulos lattialle niin siinä kyllä juoksi tavallisesti niin ihmettelin sitä pari päivää ja konsultoin ystävien kanssa ja kun ei asia parantunut niin päätin viedä hänet lääkäriin, täällä Tukholmassa, löysin paikan joka oli hoitanut siilejä ennenkin. Olin vähän skeptinen koska standartit siileillä eivät ole LAINKAAN sama kuin Suomessa, ovat aika hukassa siilien kanssa....
Noh, saimme ajan seuraavalle päivälle ja kirjoitin jo valmiiksi ylös mitä vaivoja olen huomannut. Lääkärissä saimme odotella ensin hoitajaa 20minuuttia ja sitten lääkäriä puoli tuntia yhdessä huoneessa... huoh... Noh hoitajalle kerroin että kävelee oudosti ja mainitsin että leuka saattaa olla turvonnut koska vertasin leukoja Chilin kanssa ja näytti hiukan ihan pikkuisen turvonneelta Chiliin verrattuna. Noh, kun lääkäri tuli sisään niin hän heti keskittyi siihen suun turvotukseen eikä oikein piitannut jalka ongelmasta, ongelman takia joka sai lähtemään lääkäriin... Lääkärin mielestä Sugarilla oli hammasikenen tulehdus joka on levinnyt ja sen takia kävelee vaikeasti... Ihmettelin että miten voi olla tulehdus suussa kun Sugar oli syönyt JOKA ILTA kaiken ruuan kupistaan, kaiken! Ja paino oli normaali. No saatiin antibiootti 10päiväksi nimeltä Baytril 0,3ml päivässä ja sai ensimmäisen annoksen lääkärissä jonka hoitaja antoi, lääkettäkin saatiin odottaa ainakin vartin kun lääkäri sanoi että tulee tuota pikaa huhuh!

Heti seuraavana aamuna huomasin että ruoka oli koskematon ja minähän murruin...miten voi olla että eilen koko ateria syöty ja seuraavana ei mitään! 
Illalla yritimme antaa kiinteää ruokaa mutta se ei kelvannut, joten ruisku ruokintaan siirryttiin, Sugar sai laktoositonta kermaa ja smoothieta joka sisälsi ötöjä, vettä ja vitamiineja. Yritin löytää apteekeista nutri plussaa mutta kuvitelkaa...MISTÄÄN apteekista ei löytynyt sitä, ei mistään! Lopulta sain sitä suomesta...tarina jatkuu

Kaksi päivää meni kun Sugar ei syönyt itse ja vain könötti paikoillaan ja mulla koko ajan itku kurkussa enkä tiennyt mitä tehdä ja mikä mun kullallani on. Kolmantena päivänä hän alkoi syömään taas kiinteää ruokaa, vähän huonosti mutta söi itse ja oli hiukan energisempi...pari päivää söi itse ja sitten taas perjantai aamuna ruokaa ei oltu syöty, ei lauantain ruokiakaan oltu koskettu, paino oli tippunut 370grammasta 350grammaan... 5päivää oltiin oltu antibiootilla mutta päätin soittaa lääkäriin ja mentiin heti samana päivänä sunnuntaina samaan paikkaan. Meillä oli eri lääkäri ja kun mainitsin hänelle syömättömyydestä niin eiköhän siinä taas tungeta niitä sormia sugarin naamaan. Saatiin sentään Sugar röntkeniin josta hän suoriutui hienosti. Saatiin Sugar takaisin ja lääkäri meni katsomaan kuvia ja minulla sydän pamppasi aivan kauheasti, Sugar sylissäni jo hereillä nukutuskaasusta ja näytti äkäiseltä, ei tykännyt röntkenistä.

Lääkäri tuli sisään ja sanoi etteivät löytäneet mitään röntkenistä ja suussakaan ei löytynyt mitään vikaa, sanoivat että voi olla neurologinen sairaus ja sanoi että todennäköisesti on WHS ja kun sanoin että se on melko mahdotonta niin lääkäri tiuskaisi minulle tosi ilkeästi "ja mistä sä muka voisit tietää??" nooh koska sitä ei ole esiintynyt suvussa ja Sugarin isän suku on melkein pisin suomessa...Sitten lääkäri tokaisi että koska mitään vikaa ei löydy ja Sugar ei syö, koska hän ei ollut syönyt pariin päivään...hänet pitäisi lopettaa, tuosta vain, pistetään hänet unten maille.
Minä romahdin, onneksi Christer oli mukana ja pystyi vastaamaan puolestani ja pitämään minusta kiinni etten romahtanut lattialle. Kysyin että eikö mitään muka voi tehdä ja että haluan vielä yrittää ja  haluan kipulääkettä hänelle. Lääkäri sanoi että voidaan kokeilla antaa nesteytystä ja kipulääke kuuri ja uusi antibiootti kuuri ja sanoin heti että juu näin me tehdään, ja kun he veivät Sugarin nesteytykseen sanoin Christerille sen jonka olin jo päättänyt kun muutin tänne, vien hänet Suomeen kunnon lääkärille, jos minun Sugarini joudutaan lopettamaan sitä ei tehdä täällä epäpätevien lääkäreiden kanssa vaan haluan että kunnon lääkäri toteaa ettei mitään ole tehtävissä, joku johon voi luottaa, enhän tiennyt näitten lääkäreiden taustoista ollenkaan!

Koko päivä meni sekavasti, Sugar saatiin kotiin ja soitto Sugarin kasvatille joka auttoi minua paljon siinä tilanteessa, saamaan vähän lisää puhtia ja toivoa ettei tämä vielä tässä ollut! Sugar sai kipulääkkeen ja lähdettiin apteekkiin hakemaan suolaliuosta jotta saataisiin sitä annettua illalla Sugarille että nesteytys pysyisi koossa. Minulle iski hirveä mikreeni lääkärin jälkeen enkä pystynyt syömään mitään, oli vain niin paha olla.
Illalla kun yritettiin antaa Sugarille nesteytystä, piikillä nahan alle, siitä Sugar ei yhtään tykännyt eikä neulaa saatu sisälle, Christer meni hakemaan siskoaan joka on tehnyt sen aikaisemmin koirille. Kun hän oli poissa yritin uudelleen antaa Sugarille hieman kiinteää ruokaa, hetken haisteltuaan ruokaa hän söi! Hän söi ja söi kun ei olisi ruokaa konsanaan maistanutkaan! Hän söi kaiken lautaselta ja vielä yöllä kaiken uuden ruuan! Se oli jo suuri voitonriemu minule ja merkki siitä että Sugarilla on ilmeisesti kipuja jossakin koska kipulääkkeen jälkeen hän taas söi aivan normaalisti!

Seuraavana aamuna aloin puhelinterrorisoimaan Erikssonia joka noin tunnin päästä vastasi, hän kyseli paljon ja kuunteli ja sanoin että haluan tuoda Sugarin hänen vastaanotolleen koska en osaa luottaa Sugarin hoitaneisiin lääkäreihin. Eriksson lupasi ottaa meidät vastaan lauantain Tuusulassa ja käski jatkaa kipulääkettä siihen asti. Sain röntkenkuvat eläinlääkäriasemalta täältä ruotsista Eriksonille katsottavaksi ja keskiviikkona lähdettiin Suomeen, Christer jäi hoitamaan Chiliä.

Kotona Sugar söi hyvin ja oli energisempi päivä päivältä mutta kävely oli edelleen heikkoa. Lauantaina oli aika kahdelta erikssonille ja sinne ajoin Sugarin kanssa, matka lääkäriin tuntui niin pitkältä mutta perille päästiin ja odoteltiin hetki kun Erikssonilla oli leikkaus kesken. Sitten oli meidän vuoro ja Eriksson halusikin melko nopeasti ottaa Sugarin kopastaan ja sanoi että onpas pieni siili, siis ei mitenkään alipainoinen, on kuulemma vain tottunut näkemään vähän liikasyöneitä siilejä, mukavaa vaihtelua nähdä normaalikokoinen! Katseli ensin miten reagoi kun oli pöydällä ja sitten laittoi rouvan ronskisti lattialle. Hän huomasi että Sugar ei oikein pystynyt kävelemään eteenpäin mutta oli muuten hyvin energinen ja Sugar pakitti lattialla. Hän nosti Sugarin ylös ja katsoi tassuja, paineli niitä ja mahaa, katsoi suuhunkin varmuuden vuoksi. Sitten katseltiin röntkenkuvia jotka eivät olleet parhaat mahdollisimmat, ensimmäisessä kuvassa tassut oli yhdessä eikä niistä oikein erottanut kumpi on kumpi mutta Eriksson ei kuitenkaan löytänyt mitään huonoa kuvissa vaan sanoi että kaikki näyttäisi olevan paikoillaan.
Eriksson ei osannut sanoa että mikä Sugarilla on mutta koska Sugar käytti muita tassujaan normaalisti paitsi oikeaa etutassuaan hän epäili että Sugarilla olisi jäänyt tassu jumiin ja hän on riuhtonut sitä irti niin kovin että nivelsiteet tai hermopisteet ovat vähän rikkoutuneet ja siihen sattuu, Sugar tuhisi kun eriksson paineli oikeaaetutassua. Sanoi että voi myöskin olla neurologista tai pahimmassa tapauksessa kasvain mutta näitä vaihotehtoja piti hyvin epätodennäköisenä. Erikssonin mielestä olisi hullua lopettaa Sugar nyt kun hän oli niin energinen ja muuten normaali siili, kakka ja pissa oli normaalia (päästi pienet siihen pöydälle, siilit!)  Sugar sai kortisooni piikin ja ohjeeksi B-vitamiinia joka päivä ja fysioterapiaa, kun Sugar oli ollut jo kaksi viikkoa melkein liikkumatta niin tottakai lihaksetkin haurastuu!

Iloisin mielin kuitenkin lähdettiin Erikssonilta, sain Sugain mukaani kotiin <3 iso kivi lähti sydämeltäni ja olin helpottunut ja hyvin kiitollinen Erikssonille!

Nyt on mennyt 1,5viikkoa siitä kun käytiin Erikssonilla ja ollaan palattu takaisin Tukholmaan, Sugar voi päivä päivältä paremmin. Hän on tosi energinen ja halua liikkua on runsaasti! Joka ilta aikataulussani lukee kello kahdeksalta Sugar ulos kaapista ja syliini syömään, hän syö yleensä aika paljon, isot sirkat eivät tosin mene nyt hän saa jauhelihaa, matoja ja pieniä sirkkoja jotka on helppoa syötävää ja sitten laitan sekaan välillä isompiakin sirkkoja ja vähitellen niitäkin syö välillä. Ruokailun jälkeen on jumppatuokio! Sugar fleecelle lattialla ja autan häntä nostamaan itseään ja kävelemään eteenpäin, pari kertaa on yrittänyt ja juoksuspurttia tehdä! On ihanaa nähdä miten hän käyttää tassujaan enemmän ja enemmän koko ajan mutta pienin askelin mennään eteenpäin.

Vähän takapakki tuli kun Sugar ei ollut syönyt kovin paljoa parina iltana, liekö kun prinsessa ei saanut matoja niin ei tää sit mitään hyvää kamaa ole?? No nyt syö taas ja tosi hyvin syökin :)

Ajateltiin aloittaa vesijumppa Sugarin kanssa, Christer suunnitteli jo että pitäisi saada sugarin mahan ja pään alle jotain kelluvaa että vain tassut ovat vedessä ja saa polskuttaa jalkojaan siellä, se voisi olla hyvää jumppaa tassujen lihaksille!

On ihanaa että Christerkin on ollut niin huolissaan ja minun tukenani koko tämän ajan <3 Joka päivä hän katselee Sugaria ja kyselee "joko on ruoka ja jumppa aika? saanko auttaa?" <3 tänään päivällä kysyi jos hän saa ruokkia Sugaria, ihana<3 Hänen ja ystävien ja perheen tuki on ollut hyvin tärkeää minulle tässä kuussa, arvostan kaikkea tukea jota olen saanut, kiitos teille ihanat<3

Vielä ei olla kokonaan suosta noustu mutta joka päivä noustaan hieman ja Sugar on paljon, PALJON paremmassa kunnossa nyt kuin kolme viikkoa sitten ja uskallan toivoa että Sugar vielä tulee saamaan tassunsa kuntoon ja saa taas kävellä rappusissa, juosta pyörässään (vaikkei lempijuttu olekaan) ja ottaa ihania hiekkakylpyjä!

Minun ja rakkaani avulla saadaan vielä Sugar kokonaan kuntoon ja uskon että Sugar on hyvin kiitollinen kaikelle mitä hänen vuokseen teen, ja mitä en tekisi, hän on ensimmäinen ikioma lemmikkini ja heti ensimmäisenä kertana kun hänet näin olin myyty, hän on minun ja minä olen hänen.

Mutta kuten sanoin, joka päivä voidaan hiukan paremmin ja kun saadaan vesijumppa käyntiin toivon että se auttaisi paremmin kuin pelkkä tavallinen jumppa.

Sen päätin että jos joskus siilini sairastuu ja en itse tiedä mikä on vialla vien siilin suoraan Erikssonille, en enää KOSKAAN anna ruotsalaisten lääkärien koskea minun rakkaimpiin! Ei ei ei!
Suosittelen kaikille muillekin Erikssonia, hän tietää mitä tekee ja on ihana ihminen, jaksaa  kannustaa ja oikeasti välittää eläimistä, mielestäni ihmisiä jotka vähät välittävät eläimistä eivät saisi koskaa edes harkita eläinlääkäriksi ryhtymistä, kuinka monta eläintä on kuollut turhaan koska eläinlääkäri ei välittänyt...

Tämän hupakan aikana irtisanouduin töistäni koska se ei sopinut että olen niin kauan poissa, ei kuitenkaan kukaan ajattele kenestäkään pahaa, pomo tykkäsi minusta ja kirjoittaa minusta hyvän työtodistuksen :) Ei kauheasti haitannut työn menettäminen koska en viihtynyt työssäni ollenkaan, 2,5tuntia meni työmatkoihin joka päivä ja oli tosi ulkopuolinen olo siellä, keittiössä kun oli vain miehiä töissä.

Kun niin paljon epäonnea oli niin tulihan se onnikin sieltä! Sugar voi paremmin ja ehdin olemaan kaksi vuorokautta kotona kun puhelin soi... konditoriasta johon olin lähettänyt sähköpostia muuten vain kysyäkseen että jos heillä avautuu paikka niin olisin tosi kiinnostunut, te varmasti tiedätte/olette huomanneet että rakastan kakkujen väsäämistä ja kaikkea siihen liittyvää!...niin sieltä soitettiin ja pyydettiin että tulen käymään seuraavana päivänä, olin seuraavana päivänä hyvin valmistautunut kaikki mukana... Omistaja, melko vanha nainen oli hyvin mukava, hän meni suoraan asiaan ja sanoi että heillä ei ole tällä hetkellä kokopäivä töitä tarjolla mutta kolmen viikon päästä eräs nainen jää eläkkeelle ja tarvitsevat jonkun aamuisin töihin ja sitten pari kertaa viikossa koko päiväksi, minähän sanoin heti kyllä kyllä kyllä! Tällä viikolla olin kolme päivää siellä töissä ja olen viihtynyt aivan super hyvin! Työntekijät ovat hirmu mukavia ja olen saanut osallistua kakun tekoihinkin. He tykkäävät minusta paljon ja työ tuli täydelliseen aikaan :)

Eli pitkän tekstin jälkeen: Asiat alkavat täällä asettua paikoilleen ja olen taas iloinen ja hyvin kiitollinen siitä mitä elämä on tuonut tullessaan nyt!